Popkulttuurin vapaapäivä

Viimeisiä viedään. Tokion toinen päivä kului kiertoajelulla ja teineillessä.

Totta kai luulin eilisaamun helppouden toistuvan tänäänkin. Vasta aseman ja etenkin junien tungosta katsellessani muistin, että eilenhän oli sunnuntai ja tänään siis maanantai. Ehkä sillä oli vaikutusta asiaan. Maanantainen aamuruuhka symboloitui Yamanote-linjan sardiinipurkkitungokseen. Ensimmäiseen junaan ei kohtelias ja ihokontaktia pelkäävä skandinaavi uskaltautunut, mutta onneksi opin junien etupään olevan suhteellisen ruuhkattomia. Sieltä tämä hyperruhoni löysi kuin löysikin oman pienen spottinsa ihmisvilinästä. Nice.

Tokyo Morning Tour lähti siis myös Hamamatsuchoun bussiterminaalista ja olin jälleen paikalla kymmentä minuuttia etuajassa. Turistejakin oli eksynyt paikalle huomattavasti eilistä tiheämpänä laumana. Bussini löytyi ja pääsimme liikkelle viehättävän nuoren oppaamme Mai-sanin matkassa.

Ensimmäinen etappi oli kuuluisa Tokyo Tower. Pääsimme reiluun sadan metrin korkeuteen näköalakerrokseen tiirailemaan aamuista metropolia. Kuviakin sai ottaa.

Pienten ihmisten iso kaupunki

Tokiotornilta pääsimme etemään keisarilliselle palatsille. Talon herraa ei näkynyt, mutta hän perheineen asuukin paikalla vain kaksi päivää vuodessa. Olisimme päässeet sisäpuutarhaakin katsomaan (ilmaista huvia, yllättävää kyllä), ellei olisi ollut maanantai. Pahus.

Viimeisenä kurvasimme paikallisia superteitä pitkin Asakusan kaupunginosaan. Asakusa on käsittääkseni Tokion kantakaupunkia, eli täällä oli ammoin kalastajakylä, josta kasvoi Edo-niminen kaupunki, joka Meiji-restauraation yhteydessä tapahtuneen keisarin muuton ansiosta nimettiin Tokioksi. Nykyään paikalla sijaitsee varsin hulppea buddhalaistemppeli, jonka turistitkin olivat löytäneet. Väkeä oli jälleen kuin pipoa.

Tähän kuvaan on piilotettu temppeli

Kiertoajelu päättyi tähän ja bussi heitti meidät vaihtoehtoisesti Akihabaran elektroniikka- ja popkulttuurikeitaalle tai Tokion keskustaan. Jäin tietenkin Akihabaraan, kavereiden kesken Akibaan, pällistelemään tätä nuorisokulttuurin mekkaa. Kolme tuntia humpsahti nopeasti selaillessa animekrääsää ja hakatessa rumpuja.

Akiba oli onneksi niin lähellä, että Okachimachiin käveli muutamassa minuutissa. Sen verran väsytti päivän jälkeen, etten jaksanut koko päivänä tehdä juuri mitään. Sain sentään järjesteltyä matkalaukkua paluulentoa varten.