Osakan Otakut Oy

Jospa tänään voisi kiriä blogimerkintöjä.

Kesäkuun 23. päivä sujui jouhevahkosti systerin kaveriporukan siivellä.

Oli sisko varannut meille jopa oman kokonaisen tunnin hillua keskenämme. Idea tosin hieman suli, kun aluksi emme meinanneet löytää toisiamme Umedasta. Tiemme viimein kohdattua hän vei minua jonkin aikaa ympäri Umedaa; kohteliaana emäntänä hän ensin vei minut lataamaan hänelle lisää prepaidia, minkä jälkeen kiertelimme kauppoja ja pelihalleja, tulipa jopa käytyä purikurassa. Purikura on siis valokuvauskone, joka ottaa muutaman posetuskuvan, joihin voi myöhemmin lisätä tekstiä, kuvia ja muuta höystettä ja lähettää niitä matkapuhelimeen. Ai niin, kone automaattisesti suurentaa silmät, tehden vaikutelmasta oikein japanilaisen. Hrrr...

Sitten treffasimmekin jo pari siskon kaveria. Heittipä sisko mielenkiintoisen huomion: japanilaiset tunnetaan jopa armottomasta täsmällisyydestä, mutta hänen kaveripiirinsä myöhästelee jatkuvasti (nytkin myöhästyivät puolisen tuntia sovitusta ajasta). Nelistään kävimme syömässä paikallista herkkua, takoyakia. Takoyaki on kuin pieniä pallomaisia lettuja, joihin tulee sisälle kevätsipulia, inkivääriä sun muita kasveja/yrttejä sekä tietenkin mustekalaa (tako = mustekala). Oli muuten turkasen hyvää.

Ei tullut yhtään paha kakku

Ruuan jälkeen jatkoimme kiertelyä ja jutustelua. Pelihallissa pääsin viimeinkin pelaamaan ihka oikeaa Taiko no Tatsujinia. Sisko tosin puolinatiivina voitti, mutta minäpä harjoittelen täällä ollessani.

Hakkaa niitä rumpuja!

Löytyi viimeinkin pari muutama sata anime-manga-peli-harrastekauppaa Osakan otakumestasta Nipponbashista. Kaikki piti tietenkin kiertää, kun ei sisko koko_10_kuukauden_aikana_käynyt_kertaakaan_otakumestassa. Kumma olio. Ernuili ja ihkutti sitten senkin edestä krääsäkaupoissa.

Sormusten rouva ja krääsäpreciousin jahti

Löytyi myös outoa turkkilaista jäätelöä, joka näytti joltain kerralleen syödyn purukumin ja jäätelön yhdistelmältä. Onneksi maistui jopa melkein aidolta jäätelöltä.

Pian kello olikin jo vähän kuutta vaille ja systerin piti palata hostiensa hellähköön huomaan. Tajusi siinä sitten viimein, ettemme näe toisiamme enää kuin vasta Naritassa (ehkä Tokiossakin), joten halasimme ja itse vielä hyvästelin siskon kaverit, joita en sitten varmaan koskaan tule näkemään enää. Yhden kanssa tosin lähdin junalla, kun oli samaan suuntaan menossa.

Siinä päivä sitten menikin. Kombista hieman evästä illalle ja unta palloon sekä netistä Naran lähtöhotellin tiedot ylös.