Joshikousei ga ippai

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta, mutta siskon seurassa menee niin aika kuin energiakin kuin siivillä.

Kesäkuun 22. päivä alkoi lupaavasti. Luulin jo pahimman jet lagin karinneen, kunnes heräsinkin puolta tuntia yli puolenyön. Eipä enää nukuttanut, joten lueskelin Lovecraftia, selasin nettiä ja päivitin kuvia blogiin, kunnes tulikin jo aika lähteä junaan, johon ehdinkin vain viime tipassa.

Son moro

Matka kulki paikallisjunalla Nikkosta Utsunomiyaan, jossa vaihdoin shinkansen Yamabikoon, joka kuljetti minut Tokioon. Tokiossa ehdin vaihtaa shinkansen Hikariin, joka vei minut vajaassa kolmessa tunnissa Osakaan. Tai siis, Shin-Osakaan, shinkansenit eivät kulje varsinaiseen Osakaan, vaan tähän hubiin, josta kulkee junia keskustaan. Hikarissa sain tuuman hieman kuroa jet lagia nukkumalla pari tuntia. Tunnin päästä havahduin, kun Nagoyasta nousi kyytiin remuava suomalaisjoukkue, murteen perusteella savolaisia. En jaksanut lähteä vaihtamaan kuulumisia heidän kanssaan, sitä paitsi jäivät jo Kiotossa.

Osakassa etsin kolikkopuhelimen, jolla soitin pikkusiskolle päässeeni paikalle. Hän oli unohtanut pistokeadapterinsa ties minne, joten lupasin lainata hänelle adapterivirtaskakyräelmääni. Soiton jälkeen yritin sompailla itseni Fukushimaan (kaupunginosa Osakassa, ei se kovia kokenut satamakaupunki), jossa hostellini sijaitsi. Löysin kuin löysinkin itseni Osakan Kampista eli Umedasta ja Osaka Loop Linelta, jota kuljin tietenkin ensin väärään suuntaan. Fukushimassa taas etsin 20-30 minuuttia hostelliani, joka sitten tietenkin oli aivan aseman vieressä. Kamat hostellin säilöön ja vauhdilla Senri-chuoon siskoa tapaamaan.

Senri-chuon matka oli varsinainen koitos. Ensin Osaka Loop Linella Fukushimasta Osakaan, Osakasta paikallisjunalla Shin-Osakaan. Shin-Osakasta metrolla Senri-chuoon, Senri-chuosta monoraililla (!) Yamadaan. Yamadasta olisi pitänyt yksin suunnistaa siskon koululle, mutta onneksi tämä huolehtivainen hanhiemo olikin tullut minua vastaan Yamadan asemalle. Melko itkuinen oli 10 kuukauden eron jälkeen. Hän sitten opasti minut koululleen. Koulussa sitten jouduinkin hieman trofeevaimon rooliin, kun ensin olin siskon englannintunnilla väittelemässä ja seuraavaksi pitikin sitten käydä kaikkia luokkatovereita, kavereita, opettajia ja tuiki tuntemattomia läpi. Varsin iloista meininkiä ja oppitunnillakin oli huomattavasti kevyempi tunnelma kuin japanilaiselta lukiolta odotin.

Saavuin koululle varsin myöhään (puoli kolmen ja kolmen välissä), joten päivä oli pian ohi. Sisko tai sen kaverit sai idean mennä jäätelöbaariin päivän päätteeksi, mihin tietysti suostuin. Kovasti minua varoiteltiin perjantaille osuvasta taifuunista, mutta varsin pilvetön ja kuuma päivästä loppujen lopuksi tulikin.

Nippon waiwai

Kaverit lähtivät yksi kerrallaan koteihinsa ja me sisaruksetkin lähdimme käppäilemään kohti asemaa. Annoin siskolle adapterivirtaskan sekä tuliaiset, ja hän lähti sotkemaan fillarilla kohti hostperhettään ja minä eksymään Osakan paikallisliikenteen sekaan. Reilun tunnin kuluttua (en heti muistanut, miten täällä liikutaan ja väsytti niin pirusti) löysin tieni hostelliin, joka jo kuhisi matkailijoita. Oli jopa muutama suomalainenkin Tampereelta matkalla maailman ympäri. Hoidin check-inin ja käväisin kombissa ostamassa energiajuomaa, jotta saisi venytettyä valveillaoloaikaa myöhäiseen iltaan saakka.

Vasen alapunkka on mun

Melkoisesti väsytti, mutta sain kuin sainkin pysyttyä hereillä iltakymmeneen. Tästä on hyvä jatkaa.