Kerrankin on jet lagia näin päin, että herää vähän liian aikaisin. Virkeys iski kroppaan jo puoli kuudelta aamulla. Lueskelin, pelailin, selasin nettiä, kunnes seitsemän maissa uskalsin jo näyttää naamaani muille. Juttelin muita mukavia hostellin toisen pitäjän kanssa ja jotain varttia vaille kahdeksan lähdin liikkelle maailmanperintöalueelle.
 |
| Varokin liikuttumasta |
Matkalla kävin ensimmäistä kertaa täkäläisessä konbissa, eli lähikaupassa. Mukaan tarttui kahden litran vesipullo ja jokin outo leipomotuote, jossa ainakin kuvan perusteella piti olla jauhelihasössöä sisällä (täällä tykätään leipoa vaikka mitä pullan sisään). Alueelle käveli vajaassa puolessa tunnissa, matkan aikana kuvasin vähän lisää Nikkoa ja sitä ympäröiviä vuoria. Ovat muuten kauniita aamu-usvassa. Kuin Muumilaaksoa ympäröivät Yksinäiset vuoret.
Alueella tuli ensin vastaan kiveen hakattu kyltti, joka esitteli paikan japaniksi ja englanniksi. Sitten tulivatkin ensimmäiset monista, monista portaista. Onneksi olin ajoissa liikenteessä, spottasin nääs munkin palaamassa aamuisilta palvontamenoilta. Kuvaa en ehtinyt ottaa. Munkkeja ei kuulemma siellä kamalasti nää, sen verran pitävät rauhasta, etteivät päivän riehakkaat turistit heitä kiinnosta.
Portaiden päässä aukeni se varsinainen temppelialue, josta opastekylttien opastuksella löysin ensimmäiseen suureen kohteeseen, Sanbutsudoon. Kyseessä on alueen temppelirykelmä Rinnojin suurin ja suosituin temppeli. Ja se näkyi, oli nimittäin rakennettu hallimallinen rakennus sen ympärille. Ostin puodista yhdistelmätiketin, joka päästää lähes kaikkiin alueen kohteisiin ja kävin Sanbutsudoossa. Ensimmäinen paikka, jossa ei saanut kuvata sisällä, valitettavasti. Käsittämättömän komeita, yksityiskohtaisia ja suuria buddhapatsaita, suurimpana ja mahtavimpana paikalle nimen antaneet kolme 8-metristä kullattua patsasta (Sanbutsudoo kääntyy kolmen buddhan tilaksi). Ne kuvaavat Amida-Nyoraita, Kaukoidän buddhalaissuuntauksen pääjumalaa ja Senju-Kannonia sekä Batoo-Kannonia, armon jumalattaria. Kolmikolta rukoillaan rauhallista tulevaisuutta sekä maailmanrauhaa. Tämän trion jälkeen tuli suhteessa 1:20 taidokkaasti tehty pienoismalli temppelistä sekä hieman historiaa kyseisestä rakennuksesta. Nähtävästi paikka purettiin 1934, kun buddhalaisuus ja shintolaisuus erotettiin toisistaan shintolaisuuden noustessa valtiouskonnoksi vuonna 1872. Toisiin aatoksiin tultiin pian ja uudelleenrakennus tapahtui vain 15 vuotta myöhemmin.
 |
| Eeppinen photoshoppaus on eeppinen |
Rinnoji on siis maailmanperintöalueen buddhalaistemppeleistä käytettävä yhteisnimitys. Rinnojin perusti Daiya-joen vasemmalle töyräälle vuonna 766 pappi nimeltä Shodo Shonin, josta oli paljon patsaita.
 |
| En hallitse skaalausta |
Sanbutsudoon jälkeen suuntasin saamaani karttaa käyttäen alueen vetonaulaan, Toshogu-pyhättöön. Kaikki alkoi olla todella suurta, maan ja suurimman löytämäni torii-portin alle mahtuisi yhteen torniin varmaan 10 meikäläistä. Ihmisiäkin alkoi löytyä, etenkin pikkuruisia keltahattuisia koululaisia kouluretkellä. Toshogun ensimmäiseen osaan olisi päässyt omistamallani yhdistelmälipulla, mutta päädyin tärväämään toiset 1300 jeniä päästäkseni tutustumaan pyhätön muihin osiin. Käsittämättömän kauniita pyhättörakennuksia, ehkä päällimmäisinä Gojuunotoo, kirjaimellisesti viisikerroksinen pagoda ja Yakushido, karjuvan lohikäärmeen pyhättö, jossa akustiikka sai kuulemaan kummia. Sääli, ettei yhdenkään rakennuksen sisällä saanut ottaa kuvia. Toshogun pyhättöalueelta johti vaatimaton kiviporraspolku (yhteensä 170 korkeaa porrasta, minä laskin) haudalle, jossa lepää yksi Japanin historian tunnetuimmista miehistä. Tokugawa Ieyasu aloitti Tokugawa-shogunaatin, joka hallitsi aina Sengoku-kauden päättäneestä Sekigaharan taistelusta Meiji-restoraatioon, lähes kolme sataa vuotta. Hänet tunnetaan myös yhtenä kolmesta suuresta yhdistäjästä (shogunien Oda Nobunagan ja Toyotomi Hideyoshin lisäksi) Sengoku-kauden sotien aikaan ja esiintyy hyvin usein aikakautta käsittelevissä pop-kulttuuriteoksissa.
 |
| His fists did unite all |
Toshogussa vietetyn n. tunnin jälkeen suuntasin läheiselle Futarasanin pyhätölle, mutta paikalla ei ollut juuri ketään. Käväisin sisällä ja napsin muutaman valokuvan sisustuksesta, kun se sielläkin oli käsittämättömän upeaa.
Futarasanin jälkeen menin viimeiseen kohteeseen aluella, Taiyuinin mausoleumiin. Sinne on haudattu edellä mainitun Tokugawa Ieyasun pojanpoika ja shogun itsekin, Tokugawa Iemitsu. Aivan tarkalleen en saanut selville hautapaikkaa, mutta Taiyuin oli muutenkin hyvin massiivinen ja historiafriikkiä pakahduttava kokemus, että oksat pois. Muita vieraita ei paikalla juuri näkynyt (kiertävätkö kaikki oikeasti vain Toshogunin?) muutamaa senioriryhmää lukuun ottamatta. Paljon irvisteleviä patsaita sekä pahaa onnea karkoittavia artifakteja, kuten massiivisissa haudoissa kuuluukin olla.
Taiyuinin jälkeen suuntasin takaisin kohti Rinnojin sisäänkäyntiä ja kävin vielä Rinnoji Treasure Housessa, jossa säilytettiin muotokuvia kaikista Tokugawa-shogunaatin viidestätoista shogunista. Lisäksi paikalta löytyi museo, johon oli säilötty paljon aikakauden tavaroita aina tengu-maskista kuvakääröjen kautta astioihin. Ulkopuolelta löytyi todella pittoreski, rauhallinen ja innostava japanilainen puutarha. Karpit olivat pelottavia, kun niitä pääsi ruokkimaan.
 |
| Koonsa puolesta pari oli lähellä tasoa 20 |
Olin jo suuntaamassa kohti hostellia, mutta kellon ollessa vielä kaukana puolipäivästä päätinkin kokeilla hostellilta lainaamani kartan Kanpan-reittiä. Maailmanperintöalueen massiiviseen jylhäyteen verrattuna Daiya-jokea seuraava reitti oli enemmänkin idyllinen luontoreitti. Meinasi päästä itku, kun katseli luonnonkauniita vuoria ja niillä kohoavia painovoimaa uhkaavia metsiä sekä kaunista jokimaisemaa. Reitiltä löytyi niin muinaisten keisareiden kiveen hakattuja tanka-runoja kuin vuoden 1902 tulvan pahasti runtelemia buddhapatsaita. Tapasin herttaisen vanhan naisen, joka suorastaan innostui kuullessaan olevani Suomesta. Rupesi heti hyräilemään Finlandiaa. Pari sanaa vaihdettuamme jatkoin Kanpania pitkin, löysin metsämansikoita ja lisää pieniä pyhättöjä metsän siimeksestä ja ylitin Daiyan Daichi-sillan kautta. Siitä sitten suunta kohti hostellia. Etapin tavoite saavutettu kuudessa tunnissa.
 |
| Miko-san~ ja kannushi työssään |
Ja kaikkiin kierroksellani näkemiini pyhätöihin sujautin rahalahjoituksen, jotta paikallisilla Reimuilla olisi jotain syötävääkin.
Hostellilla tyytyväisen matkaajan kova voihke särkevistä jaloista, suihku ja rentoutuminen. Seuraavaksi suuntasin kaupungille syömään ja tällä kertaa meninkin syömään ihan aitoa japanilaista ruokaa. Suolapossuramen vei kielen mennessään eikä maksanut paljoa. Nyt sainkin huoneeseeni natiivikämppiksen (eka yö siis meni omassa rauhassa). Alkaa jo päivä tuntua silmäluomilla ja lihaksissa, joten piakkoin alan taas yrittää nukkua. Huomenna Osakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti