Minä naiivi gaijin luulin tekeväni oikein luottaessani turistikarttoihin menojani suunnitellessa. Opinpahan nyt, etteivät ne tekeleet ole MISSÄÄN SUHTEESSA MAASTOON!
Tänään oli suunnitelmissa käydä itä-Kiotossa, pääkohteena tietenkin Kiyomizuderan temppeli. Sen verran kartta auttoi, että osasin kävellä paikalle vajassaa tunnin puolikkaassa. Paikan päällä kuitenkin odotti melkoinen turistilössi, josta paikallisetkin näemmä osasivat hyötyä: temppeliin johtava ylämäkitie oli kuin basaari.
Temppeliä pääsi kiertämään melko halvalla 300 jenin pääsymaksulla. Lähes kaikki netin tarjoamat kuvat Kiyomizuderasta on otettu sakura-aikaan, mutta varsin kauniilta paikka näytti ilmankin.
 |
| Varsin jykevä metsäkolossi |
Temppeli ei ollut paikan ainoa nähtävyys, sillä japanilaiseen tapaan paikalta löytyi myös pienempiä temppeleitä sekä pyhättöjä. Tärkeimpänä Jishun pyhättö, mainosnimeltään Japanin Amor.
Metsäpolulla tulikin sitten takkiin: kameran akku tyhjeni. Vara-akun puuttuessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kipittää hostellille lataamaan mokoma vehje. Onneksi kukaan ei valittanut, kun vanhalla lipulla n. tuntia myöhemmin palasin reitille kuvaamaan. Kiitokseksi ostin basaarista tuliaisia sekä jätskiä itselleni.
Päivä oli kömmähdyksestä huolimatta varsin nuori, joten lähdin kartan opastamana kävelemään kohti Ginkakuji-temppeliä. Kartan mukaan Kiyomizuderalla ja Ginkakujilla ei pitäisi olla enempää etäisyyttä linnuntietä kulkemalla kuin hostellillani ja Kiyomizuderalla. Todellisuudessa oli, ja rutkasti.
Onneksi kiotolaiset olivat varautuneet myös länsimaalaisten turistien paljouteen pystyttämällä lähestulkoon pienimmillekin nähtävyyksille karttoja ympäröivistä kohteista. Niiden avulla löysin Chion-inin temppelin ja Heian Jingun pyhätön. Mutta se Ginkakuji olikin kiven alla ja takana. Piti eksyä pikkukujille paikallisten pällisteltäväksi ennen kuin parin tunnin seikkailun jälkeen löysin Hopeisen Paviljongin. Joka oli sattumoisin sulkeutunut 20 minuuttia aiemmin. Hyvä minä.
 |
| Tais jäädä bileet väliin tällä kertaa |
Koko päivän käveltyäni oli pakko turvautua paikallisbussiin, joka vei minut hostellin tien päähän. Kombin kautta suihkuun ja nuolemaan päivän haavoja. Ensi kerralla paremmin sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti