 |
| Tuo tie nyt meitä vie |
Löytyihän Helsinki-Vantaalta tietokonesoppi, jotta pääsee päivittelemään.
Ei ole juuri tuon hostellitilauksen jälkeen tullut päiviteltyä. Toivotaan, että matkan aikana jaksan kuta kuinkin päivittäin tänne kirjoitella.
 |
| Tuolloin vasta... |
Ehkä tuli hieman liikaa ennakoitua kotoa lähdössä. Adapteri ja tuliaiset hankittu, pakaasi checkattu ja passi tarkistettu ja kaksi tuntia ennen koneen lähtöä portilla odottamassa. Mitähän unohtui kotiin?
Lento siis lähtee 17:15 täältä Helsinki-Vantaalta ja päässee Naritaan 8:55 paikallista aikaa. Reilun yhdeksän tunnin lento siis. Jotenkin pitäisi saada aika kulumaan. Onneksi varasin matkalle eväitä ja lukemista.
 |
| Herttaista matka- ja iltalukemista |
 |
| Katu-uskottavuus kuntoon |
Mielenkiintoista muuten huomata, että lentokentältä oli suht vaikeaa löytää Suomi-krääsää vietäväksi. Sisko oli toivonut, että toisin jotain halpaa ja suloista isäntäperheelleen (paino sanalla jotain, muistaakseni). Eihän täältä meinannut löytää mitään muuta kuin muumikrääsää, joka sinänsä kelpaisi tuliaisiksi melkeinpä minne tahansa muualle kuin Japaniin, siellä kun on sille omia myymälöitäkin. Näissä muumeissa ei ollut edes Suomen lippua, pyh. Onneksi löytyi täältä passitarkastajien paremmalta puolelta pieni kauppa, josta sai vähän yleissuomalaisempaa krääsää. Kawanisheille tulee suomalaista koneistettua käsityötä oleva pehmo. Ja sillä hyvä.
Tyhmästä päästä kärsii myös vatsa, ei aamukympin ruisleivät kauaa pitäneet nälkää loitolla. Pitää täältä löytää jotain suolaista suuhunpantavaa, sillä tuskin jaksan odottaa lentokonemuonan ylläripylläreitä.
Seuraava päivitys tullee toivottavasti Japanin päästä, ensimmäiseltä shinkansen-matkaltani välillä Narita-Nikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti