Palasin hostellille, jossa kiltti emäntä antoi minun käyttää vessaa ja suihkua, vaikka olinkin jo hoitanut check-outin. Pointsit siitä. Suihkun ja vaatekerran vaihdon jälkeen lähdin kävelemään kohti Kioton keskusrautatieasemaa. Aurinko porotti jälleen niskaan, mutta siihen oli täällä jo tottunut. Kunpa vielä tuulisi...
Asemalle saavuin aamupäivän ylisuureksi suunnitellusta ohjelmasta reilua tuntia ennen Hikari-shinkansenin lähtöä. Lueskelin aikani ja opettelin myös kirjoittamaan Kioton ja Tokion kanjit. Kioton kanjit muuten tarkoittavat 'pääkaupunkia' ja 'pääkaupunkia' (ainakin tulee selväksi) ja Tokion vastaavat 'itäistä' ja 'pääkaupunkia'.
Hikari vei minut Tokioon, jossa kohtasin ensimmäisen kunnon sadekuuroni. Little did I know, että tämä tulisi olemaan toistuva trendi tällä etapilla. Hostelli (tai oikeastaan hotelli, maailman kalleimmassa kaupungissa ei taida olla kenelläkään varaa ylläpitää hostellia) löytyi nopeasti ja helposti, vaikka yksi paikallinen englantia herttaisen huonosti vääntävä ossan neuvoikin minua aluksi ihan muualle.
Oletin hotelliani ihan kunnon hotellihuoneeksi, mutta yllätyin nauraen "huoneeni" nähdessäni. Tulin kuin tulinkin varanneeksi neljä yötä japanilaisessa liikemiesmajoitusratkaisussa, kapselihotellissa. Kortteerini on mitoiltaan silmämääräisesti arvioituna ruhtinaalliset 2 x 1,5 x 1,2 kuutiometriä. Ei asialle voinut kuin nauraa. Hyvin sinne sai kuitenkin megakapsäkkini mahtumaan ja jäi jopa tilaa nukkuakin. Kokemus tämäkin.
 |
| Missä mun minibaari? |
Kombit ovat onneksi lähellä. Ehkä tästä vielä selvitään. Hieman hirvittää jättää kamoja kapseliin, jonka erottaa käytävästä pimennysrullaverho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti