Torii-tori

Taas ollut hieman hiljaista, joten pitänee kiriä.

Viimeinen kokonainen päivä Kiotossa oli jälleen läkähdyttävän kuuma. Kirotun sisämaakaupungit.

Eteläisessä Kiotossa ei ollut tullut vielä käytyä, joten aamupäivällä lähdin kohti Inarin pyhättövuorta. Kerrankin helpompi kohde, sillä Rail Passini avulla pääsin tismalleen vuoren juurelle.

Japan Railways ja kattava verkosto

Paikassa oli myös melkoisesti turisteja, joten soluttauduin vaivatta joukkoon. Aluksi vuorella oli melko suuri shintopyhättö, mutta myös melkoisen paljon ja melkoisen lähellä myös markkinahumua, aina matkamuistoista taiyaki-herkkuihin. Lähdin käyskentelemään eteenpäin.

Inari-nimeä kantavia pyhättöjä on melko paljon, tosin ei niin paljon kuin "perus"pyhättöjä. Inari on shintolaisuudessa mm. hedelmällisyyden, riisin, maatalouden ja teollisuuden jumala. Kuten patsaista kävi myös selväksi, Inarin ruumiillistuma on kettu. Siinä, missä tavallisesti shintopyhättöjä vartioi leijonapatsaspari, Inaripyhätöissä suojelijana toimi kettupari.

I'm actually okay with this

Inarin pyhättöpaljouden turistimagneettina on käsittääkseni ainoana lajissaan oleva, shintolaisuuden "logoista" eli torii-porteista tehdyt tunnelit. Kyseessä oli sadoista, ehkä jopa tuhansista peräkkäin pystytetyistä porteista. Ei tullut mieleen kysyä, miksi näitä on näin tiheään rakennettu ja vielä koko vuorelle.

Joku oli jaksanut raapustaakin niihin

Päätinpä sitten hostellin isäntäni neuvosta seurata tunneleita ihan huipulle asti. Tuli samalla hoidettua parin viikon reisitreenit. Kuulemma vuorenhuippu on reilut 800 metriä merenpinnasta ja se myös tuntui.

Luulin seuraavani tunnelia/polkua, mutta näemmä eri suuntaan kuin oli tarkoitus. Sitten luulin olevani pikaisella sivureitillä, joka pian yhtyisi takaisin torii-tunneliin, mutta toisin kävi. Harhailin vuorelta alas varsin pittoreskejä metsäreittejä pitkin ja löysin itseni pian kiotolaisesta lähiöstä. Onneksi kuitenkin pian pääsin sivistyksen pariin (lue: juna-asemalle), josta otinkin junan keskustaan. Keskustasta kävelin nopeasti hostelliin, jossa vietinkin pitkälti loppupäivän, sillä mollikka meinasi paahtaa reissaajan liiankin kypsäksi. Huomenna kohti viimeistä etappia, Tokiota!